Tämän vuoden koulutusteema Uskonnonopetus.fi:ssa on on ollut katsomustietoisuus ja sen edistäminen. Koulutuksen otsikko, Katsomustietoinen? herättelee kysymysmerkkinsä avulla pohtimaan, mistä on kyse ja olenko minä katsomustietoinen. Tutkitaanpa tätä hieman tarkemmin.
Katsomus löytyy jokaiselta
Kaikilla on katsomus. Tämä on ollut yksi koulutuksen ydinteemoista. Uskonnoton, uskonnollinen tai jotain siltä väliltä. Katsomus sisältää ihmisen perusolettamukset maailmasta ja ihmisen paikasta siinä. Katsomus vastaa myös arvoja ja merkityksiä rakentaviin kysymyksiin, kuten mikä on elämän tarkoitus ja mitä ihminen pitää tärkeänä ja arvokkaana. Katsomusta täytyy rakentaa itse, sitä ei voi omaksua kirjoista tai naputella hakukoneen hakukenttään. Katsomus rakennetaan kriittisesti reflektoiden siinä sosiaalisessa ja kulttuurisessa ympäristössä, jossa ihminen kasvaa ja elää. Mitä tietoisempi ihminen on itseään määrittävistä kulttuurisista ja katsomuksellisista rakenteista, sitä paremmin hän pystyy näitä analysoimaan ja arvioimaan ja mahdollisesti myös muuttamaan.
Katsomustietoinen hahmottaa kaiken tämän. Hän ymmärtää, että katsomuksilla on tärkeä merkitys myös oppimisen ja erilaisuuden kohtaamisen teemoissa. Siksi katsomustietoisuus on vahvasti myös kasvatuksen ja pedagogiikan asia.
Tapauskeskustelu antaa valmiuksia käydä dialogia
Aihepiiriä on koulutuksessa lähestytty eri näkökulmista, sillä näinkin abstrakti teema tarvitsee konkreettisia välineitä. Yksi näistä on Helsingin yliopiston Uskallus-hankkeen tapauskeskustelumenetelmä. Siinä lähdetään purkamaan erilaisia katsomuksiin liittyviä tilanteita kysyen ja keskustellen valmiin kaavan mukaan. Näin oppilailla on jokin runko johon tukeutua, jos keskustelu meinaa tyrehtyä tai ohjautua sivuraiteille. Tärkeää tapauskeskustelussa on myös se, että päästään puhumaan katsomuksiin liittyvistä kysymyksistä turvallisesti, ilman että kenenkään tarvitsee jakaa omia henkilökohtaisia kokemuksiaan. Silti työskentely antaa välineitä kohdata vastaavia tilanteita myös omassa elämässä ja kehittää dialogi- ja empatiataitoja – molemmat niistä ovat aivan katsomustietoisuuden ytimessä.
Kohdataan tilanteet tapaus kerrallaan
Itse pidän tässä menetelmässä myös siitä, että asioita lähestytään tapaus kerrallaan, ilman että tehdään kaikkia katsomuksia koskevia yleistyksiä. Näinhän tilanne on päiväkodin ja koulun arjessakin. Ei ole mitään käsikirjaa, josta voisi katsoa oikean toimintamallin kun uskontoihin ja katsomuksiin jollain tapaa liittyvä tilanne tulee eteen. Tottakai on perustavaa laatua olevia arvoja ja periaatteita, kuten yhdenvertaisuus, positivinen ja negatiivinen uskonnonvapaus, lapsen oikeudet sekä varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmat. Mutta silti jokainen tilanne on ainutlaatuinen ja sen joutuu ratkaisemaan yleensä nopeasti, miettien mikä on lapsen etu, miten huomioidaan vanhempien arvopohja ja mikä toisaalta on koko ryhmää parhaiten palveleva toimitnamalli. Kun näitä tilanteita on ’harjoitellut’ tämän työskentelyn myötä etukäteen, ei ehkä varsinaisen tilanteen tullen ole ihan niin yksin toiveiden ja normien ristipaineessa. Suosittelen siis lämpimästi tutustumaan menetelmään ja materiaaleihin.
Katsomustietoinen yhteisö
Katsomustietoisuudessa on tärkeää huomata, ettei se ole yksinomaan yksilön -oppilaan tai opettajan – asia. Se on mitä suurimmissa määrin myös yhteisön – päiväkodin tai koulun -asia, sillä yhteisössä luodaan yleinen toimintakulttuuri myös suhteessa eri uskontoihin ja katsomuksiin. Saavatko ne näkyä arjessa vai viestitäänkö vähintään piiloisesti, että parempi kun eivät tulisi esille ja pysyisivät kotona? Entäs käytetyt opetusmateriaalit, ovatko ne tarpeeksi monipuolisia, jotta koko ryhmä löytää jotain tuttua ja samastuttavaa vai näyttäytyykö oma katsomus vieraana ja stereotyypppisenä? Jäävätkö tietyt katsomusperinteet tyystin näkymättömiin? Entäs yhteisön yhteiset juhlat, ovatko ne aidosti yhteisöä rakentavia ja sellaisia, että erilaiset katsomukset ovat osa niitä vai pyritäänkö rakentamaan näennäisneutraalia juhlaperinnettä, joka ei täytä enää perinteen määritelmää eikä näin ollen tunnu omalta enää kenellekään?
Muun muassa näitä kysymyksiä pohdittiin koulutuksessa. Osallistujien palaute oli erittäin positiivista, koettiin että koulutus herätti ajatuksia, pisti pohtimaan omia toimintamalleja ja kutsui myös ideoimaan uusia, eri katsomukset paremmin huomioivia käytäneitä. Monet kokivat myös saavansa välineitä oman katsomuksen ja mielikuvien työstöön esimerkiksi kuvatyöskentelyiden avulla.
Maksuttomat Katsomustietoinen? -materiaalit ja lisätietoa aiheesta löydät materiaalipankistamme.
Koulutuksia keväällä 2021
Vaikka Katsomustietoinen? -verkkokoutulukset ovat tältä keväältä ohi, tarjolla on vielä pari muuta, erittäin suosittua koulutusta, jotka osaltaa myös tukevat katsomustietoisuutta.
Kuvien pedagogiseen käyttöön ja kulttuuriseen lukutaitoon antaa eväitä Lue kuvaa – koulutus 16.3.2021. Lue lisää ja ilmoittaudu: https://www.uskonnonopetus.fi/luekuvaa/
Dialogisuuden edistämiseen ja kunnioittavaan kohtaamiseen keskittyy taas Dialogitaitaja- koulutus 17.4.2021. Erityisen pidettyjä ovat olleet keskustelun ylläpitoa ja vaikeistakin teemoista puhumista kannustavat, verkosta löytyvät keskustelukortit, joita koulutuksessa hyödynnetään. Lue lisää ja ilmoittaudu: https://www.uskonnonopetus.fi/dialogitaitaja/
Kiitos kaikille koulutuksiin osallistuneille, on ollut ilo pohtia elämän tärkeitä kysymyksiä tämän teeman äärellä.
Voimia ja valoa kevääseen sekä iloa tärkeään työhönne toivottaa,
Raili Keränen-Pantsu
Uskonnonopetus.fi