Toiminnallisilla opetusmenetelmillä on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia oppimistuloksiin ja ne voivat edesauttaa ryhmäytymistä. Liikkuminen tai käsillä tekeminen nostavat vireystilaa ja tuovat vaihtelua tunteihin. Toiminnallisia ovat sellaiset opetusmenetelmät, joissa oppilas toimii jollakin aktiivisella tavalla: esimerkiksi liikkuu tilassa, on vuorovaikutuksessa muiden kanssa, eläytyy näytelmään tai käyttää kädentaitojaan.
Tässä blogitekstissä esitellään neljä työskentelyä, joissa käytetään toiminnallisia opetusmenetelmiä. Vinkit on esitelty syksyllä 2024 verkkokoulutuksessamme. Työskentelyiden aihe-esimerkit sopivat uskonnon ja elämänkatsomustiedon tunneille, mutta itse työskentelyt sopivat myös muihin oppiaineisiin – vain mielikuvitus on rajana!
Lisää katsomusaineiden tunneille sopivia toiminnallisia vinkkejä löytyy tästä julkaisusta.
Mielipiteen ilmaisu
Yksinkertaisimmillaan toiminnallisuus voi tarkoittaa sitä, että kertoo oman mielipiteensä jollakin toimintaa vaativalla tavalla. Oppilas voi esimerkiksi
- liikkua tiettyyn kohtaan tilassa (luokan takaosa: samaa mieltä, luokan etuosa: eri mieltä),
- asettaa esineen tietylle kohtaa omaa pulpettia (vasen reuna: eri mieltä, keskellä: ei osaa sanoa, oikea reuna: samaa mieltä) tai
- mennä kyykkyyn ja nousta varpaille (kyykky: eri mieltä, varpailla: samaa mieltä).
Väitteet voivat liittyä esimerkiksi ympäristöetiikkaan tai kaveritaitoihin.
Sanoista virkkeeksi, virkkeestä tekstiksi
Aluksi oppilaat työskentelevät pienissä ryhmissä. Jokainen ryhmä saa paperilapuille kirjoitettuja sanoja, joista ryhmän pitää muodostaa järkevä virke. Jokaisella ryhmällä on eri virke. Sanalaput voi liimata paperille tai kiinnittää esimerkiksi maalarinteippiin.
Kun virkkeet ovat valmiit, ryhmät tutkivat toistensa virkkeitä ja miettivät, miten niistä saisi muodostettua yhden kokonaisuuden. Millä virkkeellä aloitetaan? Mikä on seuraava? Mikä virke sopisi viimeiseksi?
Virkkeistä muodostuva teksti voi olla esimerkiksi tietoteksti, kertomus, tapahtumakuvaus tai elämäkerta. Työskentelyssä teksti tulee luettua huolellisesti ja mietittyä esimerkiksi syy- ja seuraussuhteita. Työskentely sopii sekä uuteen aiheeseen tutustumiseen että kertaamiseen.
Helminauha juhlista
Paperiympyröistä askarreltavaan helminauhaan kootaan tietoa eri uskontojen, katsomusten ja kulttuurien juhlista. Juhlat voivat liittyä esimerkiksi eri maailmanuskontoihin, suomalaiseen kulttuuriin tai opiskeltavaan uskontoon. Juhlat voivat olla vuoden kierrossa toistuvia kalenterijuhlia kuten pääsiäinen, id al-fitr ja vappu, tai elämänkaarijuhlia kuten kaste, bar/bat mitsva ja hautajaiset.
Oppilaat työskentelevät pienissä ryhmissä. Jokainen ryhmä saa aiheekseen yhden juhlan ja leikkaa paperista parillisen määrän ympyröitä. Ympyrät voi piirtää esimerkiksi maalarinteippirullan avulla. Opettaja voi halutessaan piirtää ja monistaa ympyrät paperille leikkaamista varten.
Jokaiseen ympyrään kirjoitetaan juhlan nimi sekä se uskonto, katsomus tai kulttuuri, johon juhla liittyy. Ryhmä etsii tietoa ja kuvia juhlaan liittyvistä perinteistä, tavoista, ruoista ja kertomuksista. Samalla harjoitellaan tiedonhakua sekä tiedon esittämistä tiiviissä muodossa.
Lopuksi kaikkien ryhmien ympyrät kiinnitetään yhteen naruun helminauhaksi: kaksi samaan juhlaan liittyvää ympyrää liimataan toisiinsa niin, että naru kulkee niiden välistä. Valmis helminauha voidaan ripustaa luokkaan tai käytävään.
Helminauhan ympyröissä voi käyttää yhtä tai useampaa väriä. Samaan uskontoon tai kulttuuriin liittyvät juhlat ja rituaalit voivat olla samanvärisissä ympyröissä esimerkiksi niin, että islamiin liittyvät ovat vihreissä ja buddhalaisuuteen liittyvät juhlat oransseissa ympyröissä.
Askarrellaan kirja
Useamman oppitunnin mittaisessa projektissa oppilaat askartelevat opiskeltavaan uskontoon liittyvän kirjan. Vaihtoehtoisesti kirja voi liittyä esimerkiksi kansanperinteeseen, eri katsomusten myytteihin tai legendoihin.
Kirjassa on taitetusta A4-kokoisesta kartongista tehdyt kannet, joiden sisään niitataan esimerkiksi kahdeksan valkoista, A4-kokoista kopiopaperia. Mikäli koulusta ei löydy tarkoitukseen sopivaa pitkää nitojaa, onnistuu nitominen myös avaamalla pieni nitoja ja taivuttamalla niitit itse esimerkiksi saksien avulla. Kirjan kanteen kirjoitetaan kirjan nimi, esimerkiksi Raamattu, Koraani tai Suomalaisia kansanuskomuksia. Kannen voi myös koristella: tummaa kartonkia varten sopivat vaaleat puuvärit.
Kirjan sivuille kootaan kirjan aiheeseen liittyvää sisältöä. Oppilaat piirtävät, kirjoittavat ja liimaavat sitä mukaa, kun oppitunneilla käsitellään aihetta. Kirjan sisältö voi olla esimerkiksi monisteita oppikirjan tekstistä tai lastenraamatusta, otteita pyhistä kirjoista, sarjakuvia, taidekuvia, värityskuvia tai muuta aiheeseen liittyvää.
Kuvassa oleva Raamattu on jaettu Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Vanhan testamentin osassa on muun muassa luomiskertomukseen liittyvä värityskuva, oppikirjateksti Mooseksesta, sekä muutama jae Psalmista 23. Uuteen testamenttiin on puolestaan otettu mukaan muun muassa Jeesuksen syntymä, kertomus laupiaasta samarialaisesta ja Jeesuksen kuolema.
Kuvan Koraanissa on lyhyitä suuria suomeksi ja arabiaksi: muun muassa Avauksen suura ja Vilpittömän uskon suura. Alkuopetuksessa oppilaan työskentelyksi on riittänyt monisteen liimaaminen kirjaan ja suuran numeron kirjoittaminen monisteeseen. Isommilla oppilailla tehtävänä on ollut lisäksi kirjoittaa myös suuran nimi.